TV:n aika on ohi

Insinörtti on wanha Star Trek fani ja muistaa miten vanhassa sarjassa ei koskaan ollut telkkaria missään näkyvillä.

Gene Roddenberry selitti syyksi että tulevaisuuden ihmiset ovat henkistyneet niin, että he viettävät vapaa-aikansa tuottavammin kuin telkkaria katsomalla.

Tosiasiassa syynä oli jo tuolloin Copyright. Lisäksi kun TV oli niin uusi, tarjolla olisi ollut korkeintaan 10-20 vuotta vanhoja filmejä ja TV ohjelmia. Katsojille olisi ollut hieman vaikeaa perustella että miksi kuvassa on aina heidän hyvin muistamaansa lähimenneisyyttä, kun tarinoiden pitäisi olla muutama sata vuotta tulevaisuuteen.

Nyt olen jo kallistumassa näkökannalle, että siinä missä Gene ja tiiminsä olivat loistavia visionäärejä, TV:n kultakauden loppumisen ennusteessa he osuivat pieleen. Se tapahtuu todella pian.

TV:n digitalisointia perusteltiin mm. että sillä saadaan lisää kanavia. Missään ei kuitenkaan taattu että lisätyt kanavat merkitsisivät lisää katsottavaa.

Nyt on entistä enemmän aikaa lähettää ohjelmia, mutta niiden tekoon käytettävissä oleva rahamäärä ei juuri ole kasvanut. Pitää siis tehdä halvemmalla ja tässäkin tuntuu pätevän että "halpa ja hyvä, osta molemmat". Valitettavasti vain ostavat entistä enemmän noita halpoja.

Insinörtille on toistuvasti sanottu, että kaupallisessa mielessä hänen mielipiteensä tuotteen X myynnistä ei ole relevantti. Näin voi olla TV:nkin kanssa. Siltikin...

Aikavälillä klo 18-21 kanavilla 1-4 tulee ehkä tunti katsomisen kannalta mielenkiintoista ohjelmaa. Tämä jakso sisältää kaikkien kanavien uutislähetykset, joita on yhteensä sentään noin 2h...

Insinörtin mielikatselujutut ovat kuitenkin ei-humanistista materiaalia, josta tuossa aivomätätoosassa on kovasti puutetta. Paljon mielummin kulutan aikaa katsomalla videotallennetta missä Dick Feynmann selittää QCD:n olemusta, tai edes jotain Discoveryn dokkareja kymmenettä kertaa uusintana. (Viideskymmenes toisto niitäkin alkaa kyllä tympiä.)

Myös käynti Helsingin yliopiston Studia Generalia luennoilla on yleensä paljon parempaa ajanvietettä, kuin telkkarin katselu.

Mitä insinörtti tekee kotonaan? Lukee kirjoja, kirjoittaa harrastuspuuhiin liittyviä ohjelmistoja, dokumentteja, määrittelyitä, käy sähköistä kirjeenvaihtoa, rakentelee harrasteisiin liittyviä laitteita... (kokkaa, pyykkää, siivoaa.)

Ilmanlaadun parannusta Kiinalaisittain

Mitä tekee tuo maailman toiseksi väkirikkain valtio, kun se ihan oikeasti haluaa saada parannettua ilmanlaatua?

• Kieltää 2-tahti moottorilliset laitteet
• Suosii sähköskoottereita tarjoamalla niille latauspaikkoja
• Rakentaa runsaasti vesivoimaa
• Rakentaa sähkönjakelun infrastruktuuria

"Kolmen rotkon pato" tuottaa kuumimman kesäkauden aikana 10-15 GW tehoa, josta 3000 MW tuodaan Shanghaihin maailman pisimpiin kuuluvalla 500 kV tasavirtalinkillä.

Vaikka kolmen rotkon pato ei enää tuotakaan kuin 3-4% Kiinan sähkönkulutuksesta aiemmin suunnitellun 10% asemesta kasvaneen kulutuksen takia, merkitsee 15 GW tuotanto kuuman kesäkauden aikana kuitenkin sitä, ettei ole tarve ajaa ihan niin montaa hiililauhdevoimalaa, kuin ilman sitä. Hiililauhdevoimalat toimivat kesäkuumalla myös huonommin, kun niiden "kylmässä päässä" lämpötila on +40C.

Itse asiassa Shanghain seudun pahaksi mainostettu Smog ei ollut ollenkaan paha keskellä heinäkuuta 2009.

Kaupungeissa kansa liikkui paljon sähköskoottereilla ja niille on myös tarjolla pysäköinti- ja latauspaikkoja useimpien työpaikkojen äärellä. Skootterin hinta on 1500-4500 Yuania, siis 150-470 euroa.

Seudulla matkustellessa olikin mielenkiintoista nähdä, miten junat olivat etupäässä sähkövetoisia ja nopeita! 150 km matka maksoi 31 Yuania business-luokassa. Kakkosluokan lippu oli 26 Yuania. (Eli noin 3.2 ja 2.7 euroa.) Junat tuntuivat myös kotimaisiin nähden leveämmiltä ja jalkatilaa oli runsaammin! (Tähän liittyy matkatavaroiden pito jalkatilassa, eikä hyllyllä.) Samoin junat olivat ilmastoituja ja tiedotetekstit pyörivät sekä Kiinaksi, että Englanniksi.

Kiinan seikkailullaan Insinörtti tietysti vilustui: Shanghain metrossa, jossa ilmastointi puhalsi +20C kylmää ilmaa ulkolämpötilan ollessa +40C...

Uuskieltä ja peitetermejä

Astrid Thors hämmentää kansaa, joku mummo halutaan lähettää pois kun hän ei ole "ydinperhettä", mutta toisaalta perheiden yhdistämisiä halutaan tarjota "alaikäisille" maahantulijoille - ilman että enää halutaan tehdä edes DNA tarkastuksia että onhan "perhe" edes oikeasti lähisukulaisia.

Yle: Thors isovanhempien oleskeluluvista

Ulkomaalaislain mukaan isovanhempi ei kuulu ydinperheeseen. Isovanhempi saa oleskeluluvan Suomeen käytännössä vain, jos hän on "täysin riippuvainen" suomalaisista omaisistaan. Maahan-muutto–ministeri Astrid Thorsin mukaan tiukkoja käytäntöjä ei olla lieventämässä, vaan maahanmuuttoasioissa keskitytään kotouttamiseen.

Tuon ensimmäisen kerran kuullessani ajattelin että "ai jaa, lähetetään alkuperäiseen kotiinsa?" Sitten muistin että "ei, tämähän oli uuskieltä joka tarkoittaa että "kustannetaan elämä suomessa.""

Minuun kohdistuu tällä hetkellä ihan toisenlaistakin painetta. Väitetään, että Suomen perheenyhdistämispolitiikka olisi aivan liian löperoä. Ei se kyllä Ruotsista ja Norjasta poikkea, mutta tällaistähän on väitetty pitkin kevättä.

No eipä näissä vertailukohteissa mitään hurrattavaa ole. Ruotsalaiset ovat päästäneet hommansa överiksi ja muut pohjoismaat matkivat kaikessa Ruotsalaisia.

USA:ssa tekivät DNA-analyysejä väitetyistä perheenyhdistämisistä ja kun se osoitti, että väitteet lähisukulaisuudesta ovat pääasiassa perättömiä, koko ohjelma lopetettiin.

EU direktiivi 2003/86/EY, on suomenkielisen yhteenvetonsa mukaisessa soveltamiskäytössä ihan tolkullinen sääntö. Keskeisiä lainauksia:

Perheenyhdistämistä voivat hakea kolmansien maiden kansalaiset, joilla on vähintään vuoden oleskelulupa jossakin jäsenvaltiossa ja joilla on todellinen mahdollisuus jäädä maahan pysyvästi. Sen sijaan direktiiviä ei sovelleta sellaiseen kolmannen maan kansalaiseen, joka on hakenut pakolaisaseman tunnustamista ja jonka hakemuksesta ei ole vielä tehty lopullista päätöstä tai jolle on myönnetty tilapäinen suojelu. Sitä ei myöskään sovelleta Euroopan unionin kansalaisen perheenjäseniin.

Direktiivi ei estä soveltamasta kansalliseen lainsäädäntöön mahdollisesti sisältyviä suotuisampia säännöksiä.

Oikeus perheenyhdistämiseen koskee seuraavia henkilöitä:

• perheenkokoajan aviopuoliso
• perheenkokoajan ja hänen aviopuolisonsa alaikäiset lapset, mukaan luettuina lapset, jotka on adoptoitu (alaikäisellä lapsella tarkoitetaan lasta, joka on kyseisen jäsenvaltion lainsäädännössä määriteltyä täysi-ikäisyyden rajaa nuorempi ja joka ei ole naimisissa).

Jäsenvaltiot voivat antaa säännöksiä, joissa oikeus perheenyhdistämiseen ulotetaan kattamaan myös seuraavia henkilöitä:

• ensimmäisen asteen sukulaiset suoraan ylenevässä polvessa
• täysi-ikäiset naimattomat lapset
• avioliitonomaisissa olosuhteissa elävä henkilö.

Jäsenvaltio voi vaatia, että perheenkokoajalla on asunto, joka täyttää yleiset turvallisuus- ja terveys-vaatimukset, ja sairaus-vakuutus. Samoin voidaan edellyttää, että hänellä on vakaat tulot, jotka riittävät sekä perheenkokoajan omien että hänen perheenjäsentensä ylläpitoon ilman, että heidän on turvauduttava kyseisen jäsenvaltion sosiaaliturvajärjestelmään. Lisäksi perheenkokoajaa voidaan vaatia noudat-tamaan kotouttamistoimenpiteitä kansallisen lainsäädännön mukaisesti. Perheenkokoajalta voidaan myös edellyttää, että hän on asunut maassa tietyn ajanjakson, jonka pituus voi olla enintään kaksi vuotta, ennen kuin hänen perheensä voidaan yhdistää.

Pakolaisten perheenyhdistämiseen sovelletaan erityisiä säännöksiä, jotka koskevat muun muassa perheenjäsenen käsitettä, sukulaisuussuhteen todistavia asiakirjoja sekä asuntoa, sairaus-vakuutusta, vakaita tuloja ja kotouttamis-toimenpiteiden noudattamista koskevia vaatimuksia.

Petollisen toiminnan (esimerkiksi asiakirjojen väärentämisen tai lumeavioliiton) tapauksessa hakemus hylätään. Asianomaisilla henkilöillä on oikeus hakea kaikkiin hylkäyspäätöksiin muutosta oikeusteitse.

Perheenkokoajana siis ei voi olla maahan yksin saapunut alaikäinen lapsi.

Kun näistä mennään yli Ruotsalaiseen sinisilmäiseen maailmansyleilyyn, ei ole mikään ihme että kansa alkaa nurista.

---

• US Department of State, Bureau of Population, Refugees and Migration Fraud in the Refugee Family Reunification (Priority Three) Program
  

Työvoimapula uhkaa!

Kansantaloustieteen professori Jaakko Pehkonen Jyväskylän yliopistosta on mennyt sanomaan että:

"Työvoimapula uhkaa jo parin vuoden päästä"

Tällaisen otsikon saimme lukea tänään Taloussanomat.FI:n verkkolehdestä.

Kyseessä on EVA:n tilaaman raportin julkistuksesta kertova juttu, mutta tänä päivänä tällaiset lausumat tuntuvat jotenkin ontoilta...

Kyllähän siellä muutamia oikeitakin toteamuksia on:

Osaavaa työvoimaa on haettava julkiselle sektorille myös ulkomailta, ja sitä varten kannattaa harkita oman organisaation perustamista.

Jotta työn vastaanottaminen kiinnostaisi, tarvitaan tueksi uusia kannusteita. Tällaisia voisivat olla esimerkiksi työhistoriaan sidottu työttömyysturva ja tukijärjestelmät, jotka on ehdollistettu työllistymiselle.

Raportissa on ehkä kerrottu tarkemmin, mutta mikäili tämän toteutuksella on mitään tekemistä monikulttuurisen sinisilmäistön toiminnan kanssa, tuloksena tulee olemaan:

1. Ulkomailta otetaan kaikki tänne haluavat, mitä vähemmän he osaavat yhtään mitään, sen parempi.
2. Sitä korkeampia tukia annetaan, mitä osaamattomampi ja työllistymis-kelvottomampi tulija on. Varat otetaan lisäbudjeteista.
3. Sitä korkeampaa työttömyysturvaa saa, mitä kauemmin on kulunut viimeisestä työstä
   
4. Suomalaisille työttömille annetaan tukea sen mukaan mitä alkujaankin alimitoitetussa budjetissa sattuu olemaan varoja jäljellä, loppuvuodesta sossusta (eri budjetti) saa rahaa ruokaan ja vuokraan
   

Juttu: taloussanomat.fi/tyomarkkinat/2009/06/17/tyovoimapula-uhkaa-jo-parin-vuoden-paasta

Polttoturvetta, kivihiiltä vai ydinvoimaa?

Osoittautui yllättävän vaikeaksi löytää uskottavia tutkimustuloksia erilaisten energiatuotantomenetelmien säteilytuotannosta.

Säteilyturvakeskus on julkaissut jotakin polttoturpeen säteilypitoisuuksista ja teksti löytyy vain paperilla (STUK A-143). STUK:in julkaisun tiivistelmän mukaan viimeisen 60 vuoden ydinkokeet näkyvät uudemmissa kerrostumissa ja vanhoissa on luonnon graniittien yms. rapautumisesta liuenneita uraanin ja radiumin pitoisuuksia, sekä niiden hajoamisketjujen radioaktiivisia sirpaleita. Merkittävä osa turpeen polton säteilyannoksesta koostuu kaliumin aktiivisesta luonnollisesta isotoopista. Sama isotooppi tulee savukaasuissa myös kaiken muun bioperäisen polttoaineen poltosta, kuten puuhakkeen.

ORNL review vol 26, number 3&4: Coal Combustion: Nuclear danger or resource?

Oak Ridge National Laboratory (ORNL):ssä tutkitaan mm. ydinenergian tuotantoa ja siellä on riittävän herkät mittalaitteet ja ennen kaikkea mielenkiintoa ottaa selvää hiilen polton epäpuhtauksista ja niiden radioaktiivisuudesta.

Kivihiilessä uraanipitoisuus on yleensä noin 1 miljoonasosa (ppm), mutta pitoisuuksia löytyy 10 ppm:ään ja ylikin. Lisäksi keskimäärin löytyy noin 2.5 kertainen pitoisuus toriumia, joskin se on selvästi vähemmän radioaktiivista kuin uraani.

Tällä hetkellä (noin vuosi 2010,) ORNL:n graafit kertovat että hiilenpolton mukana ilmakehään päätyy vuosittain noin 15 miljoonaa kiloa toriumia ja noin 6 miljoonaa kiloa uraaneja. Tästä rikastamattomasta luonnonuraanista noin 0.72% on fissioherkkää ja "radioaktiivista" U235:ttä, eli noin 43 tuhatta kiloa.

Puoliintumisajoiltaan määriltään runsaimmat isotoopit ovat:

• 232Th: 14 000 M vuotta, α → Radium ...
• 238U: 4 460 M vuotta, α → 234Th ...
• 235U: 704 M vuotta, α → 235Th ...

"Th" on Torium.
Toriumin puoliintumisaika on noin 3.1 kertaa pidempi kuin U238:lla ja noin 20 kertaa pidempi kuin U235:llä. Määräsuhteista johtuen kokonaisaktiivisuudesta noin 80% tulee U238:sta ja noin 20% toriumista. U235:n osuus on luokkaa 1%.

Kivihiilen (ja myös turpeen, puuhakkeen, yms) keskimääräinen radioaktiivisuus on noin 4.7 mikrocurietä per tonni.

Ydinvoiman vastustajat vetävät otsikoihin tutkimuksia, jossa 25 vuoden aikana 15 km säteellä Ruhrin alueella sijaitsevasta ydinvoimalasta on 16 ihmistä sairastunut leukemiaan. Kuinka paljon tuolla samalla alueella on kivihiilen ja ruskohiilen polttoa? Kuinka monta tonnia niistä hiilivoimaloista on tuprutettu taivaalle kivihiileen ja ruskohiileen fossiloituneita uraaneja ja toriumia? Eikö muut ilmansaasteet merkitse mitään, kun seudulla "kaunis kesäpäivä" tarkoittaa "kirkasta" kellanruskeaa taivasta ja aurinko juuri ja juuri erottuu.

Yhdessä hiilitonnissa on luokkaa 5 grammaa uraania ja toriumia (vaihteluvälin ollessa 2-30 grammaa) ja se tiivistyy lentotuhkaksi josta tyypillisissä suurvoimaloissa kerätään pois savukaasuista noin 99.5% - tyypillisesti 10 kg/hiilitonni. Savussa pääsee siis ulos edelleen noin 50 grammaa lentotuhkaa per hiilitonni. Rikkiä samassa hiilitonnissa voi olla jopa 100 kiloa (joissakin ruskohiililaaduissa) ja rikinpoistoa tehdäänkin ahkerasti. Muitakin ikäviä hyvin kaasumaisiksi oksideiksi höyrystyviä aineita löytyy, kuten vaikkapa elohopea.

Kivihiili on miljoonia vuosia vanhaa suota ja vaikka kotimaiset suomme ovat paljon nuorempia silti niihinkin on rikastunut sama noin 1-10 miljoonasosaa uraania ja toriumia kallioidemme pintarapautumisesta.

Oletetaan että turpeen polttoa tehtäisiin uusiutumissyklin tahdissa (mikä se olisi, en lähde nyt tutkimaan), silloinkin ilmaan levitettäisiin tämä pieni annos uraania ja toriumia, koska sitä kaiken aikaa liukenee pintamaasta vesiin ja sitä tietä soihin. Koskaan ei pääse tilanteeseen että hiilen/turpeen poltto ei levittäisi radio-aktiivisia päästöjä, joskin ne ovat melko pieniä jos laitos tekee lentotuhkan talteenottoa.

Mitä ovat sitten ydinvoimaloiden päästöt? Pienikin pihaus jotain lyhytikäisiä kaasuja nousee vihertäjien lehdistössä otsikoihin, mutta onko sillä oikeasti mitään merkitystä verrattaessa hiilivoimaloihin? Mitäkö kaasuja? No vaikkapa jäähdytysveden hapen tekemä neutronisieppaus muuttaa happea radio-aktiiviseksi niin että sen puoliintumisaika mitataan tunneissa. Tämä tekee kevyt-vesireaktoreiden ensiökierron jäähdytysveden radioaktiiviseksi muutamaksi päiväksi. (Olkiluoto 1&2 kiehutus-vesireaktoreissa tämä säteilevä höyry kiertää tietysti turbiineissa ja siitä aiheutuu muutaman päivän viive ennen kuin turbiinilaitosta päästään tutkimaan.)

Mutta ne oikeat ydinvoimaloiden päästöt?

ORNL tiivistää tuloksen näin:

The population effective dose from coal plants
is 100 times that of nuclear plants.

Siis hiililaitosten ilmakehään lykkäämässä tuhkassa ja savukaasuissa on 100 kertaa enemmän säteileviä aineita, kuin mitä ydinvoimaloista pääsee ulos. Tämä siitäkin huolimatta, että valtaosa raskaista metalleista on tiivistyneenä varsin tehokkaasti kerättävään lentotuhkaan, jota on hyvälaatuisella kivihiilellä on noin 1%, huonolaatuisella enemmän.

Jos polttoaine olisi 100% biopolttoainetta (turvetta, energiapajua, tms.) tilanne ei muuttuisi, koska sama noin 1-2 miljoonasosaa poltettavasta biomassasta olisi uraania ja 4-8 miljoonasosaa toriumia.

Lentotuhka sisältää siis melkein kaikki kivihiilen epäpuhtaudet noin 1/100 osassa tilaa alkuperäiseen nähden. Tämä merkitsee myös että tonni lentotuhka on 100 kertaa radioaktiivisempaa, kuin tonni kivihiiltä, noin 0.47 millicurieta per tonni. Itse asiassa ORNL:n raportti ihmettelee, että miksei näin rikkaasta malmista kerätä uraania ja toriumia talteen?

Runsaat määrät rikkidioksidia ja kaikkea muuta hiilidioksidin ja veden lisäksi ei ole mikään suuri ongelma vihertäjille, kunhan kyseessä ei ole vahvan vuorovaikutuksen käyttäminen energiantuotantoon.

Minne muuten tuo lentotuhka päätyy? Parasta hyötykäyttöä sille nykyisin on tehdä kipsilevyä joka päätyy rakennusten kuiviksi sisäpinnoiksi. Kipsilevyn kipsi vs. lentotuhka sekoitussuhdetta tietämättä on mahdoton sanoa että kuinka paljon radioaktiivisempaa näin syntyvä levy on, jotain välillä 30-70 kertaa kuin ilman lentotuhkaa. Se ei ole siltikään merkittävä säteilylähde.

---

• ORNL review vol 26, number 3&4: Coal Combustion: Nuclear danger or resource?
  
• STUK A-143: Turvesoiden ja polttoturpeen radionuklidit.
  

Persona non-grata ja (bio)passit

Kirjoitin aiemmin aiheesta biometripassi ja tietoturvauhat, jossa kuvasin näiden uusien passien tekniikkaa.

Turvallisuusmaailmassa on kahdenlaista lähestymistapaa:

1. Salli vain se, mikä on nimenomaisesti sallittua
2. Kiellä vain se, mikä on nimenomaisesti kiellettyä

Yleisesti halutaan käyttää kakkosvaihtoehtoa, paitsi milloin nimenomaisesti käytetään ykköstä. Turismille kakkonen on kaiken perusta, turvallisuuskeskeiselle mm. sotilaalliselle toiminnalle taas ykkönen.


Miten ratkaistaan persona-non-grata väärä tunnistus? Mitä edes tarkoitan väärällä tunnistuksella? Yksinkertaisesti näitä kahta:

• Henkilön väärää tunnistusta persona-non-grata:ksi
• Henkilön väärää tunnistusta ei persona-non-grata:ksi.
  

Epätoivotuksi todettu henkilö passitettiin aikoinaan pois maasta/maanosasta ja hänen biometrinen identiteettinsä talletettiin maanosan laajuiseen epätoivottujen tietokantaan.

Otetaan premissiksi, että henkilöllä on laillinen uusi passi uusilla tiedoilla - koska maan Y henkilötunnistussysteemit eivät ole kovin tarkkoja, mutta maa myöntää e-passeja koska kaikki hyvät tekevät niin.

Naiivi tapa olisi tutkia passissa olevat tiedot ja tehdä tarkistus persona-non-grata rekisteriä päin:
→ Hienoa! Passi ei ole mustalistalla, päästä sisään!


Miten ihan aikuisten oikeasti tehdään persona-non-grata tunnistus?

Se tehdään tallettamalla riittävän runsaasti sellaista biometristä informaatiota joka on:

• Stabiilia ihmisen koko elämän ajan
• Helpohkoa hakea nopeasti suuresta tietokannasta, kuten sormenjälkiä ja iiriskuvat.

Sellaisen tiedon kaveriksi annetaan myös vähemmän helposti tietokantahakuna haettavia juttuja, kuten henkilöiden valokuvia.

Ratkaise valokuvalla ongelma: "Löydä miljardien valokuvien joukosta se, joka mahdollisesti esittää tätä harmaantunutta ja kaljuuntunutta henkilöä tuntematon määrä vuosia aiemmin."

TV-CSI grafiikkahaut sikseen, ne ovat TV-viihdettä, oikeat haut tehdään sen jälkeen kun kuvasta on laadittu tunnuspisteverkko, määritelty mittasuhteiden standardoitu datajoukko kysytään tietokantaan fiksusti rakennetuilla apuindekseillä että "anna niiden osumien joukko joissa mittaluvuista ainakin 90% täsmää paremmin kuin 5% virheellä". Seuraava käsittely sitten rouhii välituloksesta tiukempien ehtojen mukaan vääriä osumia pois, mutta jos ensimmäinen valintakriteeristö on valittu oikein, oikea osuma on tuossa välituloksessa ja (mikä tärkeintä) tämän ensimmäisen kohtuukokoisen välituloksen saantiin meni hyvin vähän aikaa.

Sormenjälkiä ja iiriskuvia haetaan tietokannasta tämän kaltaisilla algoritmeilla muodostettavilla tiivisteillä. Kun tiivistetekniikka on löytänyt sopivan pienen potentiaalien osumien joukon, voidaan lähteä käyttämään tarkempia ja laskennallisesti raskaampia algoritmeja todellisen osuman löytämiseen ja selvien väärien eliminointiin.


Väärä tunnistaminen persona-non-grata:ksi tarkoittaa että biometristen tunnisteiden joukko antaa osuman väärälle henkilölle.

Edes identtisillä kaksosilla sormenjäljet eivät ole täsmälleen samanlaiset, mutta kaksien sormenjälkien tunnistaminen samaksi on silti mahdollista, jos käytetty digitointi on liian suurpiirteistä, tmv. Vertailemalla useampia sormia ja molemmat iiriskuvat päästään tilanteeseen jossa yhden sormen (tai yhden iiriksen) täsmäys ei vielä sano että kyseessä on sama henkilö.

Puuttuva tunnistaminen persona-non-grata:ksi tarkoittaa että henkilö pääsee sisään ilman että häntä on tunnistettu. Tällöin henkilön tallennetut tiedot, eivät enää osu yksiin henkilön nykyisen olemuksen kanssa.

Sormenjälkiä voi "polttaa" pois, yms. mutta "sormenjäljetön" saapuja herättää varmasti omaa huomiotaan, samoin väärillä sormenjäljillä varustautunut henkilö, jolla on sormissaan jotain ylimääräistä kuorta.
Iiriksen voi peittää värillisellä kontaktilinssillä, mutta sekään ei jää tarkkaavaiselta ihmiseltä huomaamatta.

Biometripassi ja tietoturvauhat

Takavuosina huudeltiin kovasti näiden uusien biometripassien olevan kenen tahansa etäluettavissa ja siten niihin säilötyn identiteetin olevan varastettavissa.

Tätä uhkakuvaa pitää tasapainottaa kuitenkin parilla seikalla:

• Sähköinen etäluku on vaihtoehto ns. kontaktilliselle älykorteille, jonka ongelmia ovat luonnollisesti kontaktin tarve ja kontaktien kautta mahdollinen staattisen sähkön korttia rikkova vaikutus
• Etäluku on havaittu nopeammaksi kuin kontaktillinen lukeminen tarkkoine kortin paikkasijoitteluineen
  
• Talletettu data on tehty erinomaisen vaikeaksi väärentää
  
• Talletetun datan aitous on tehty helpoksi varmistaa
• Varastettu passi voidaan asettaa kieltolistalle, jolla sen pätevyys mitätöidään nimellisesti kolmessa vuorokaudessa (tai alle) siitä kun passin myöntäjämaan viranomainen saa ilmoituksen sen varastamisesta tai muusta katoamisesta.
  

Identiteetin etävarastaminen estyisi kontaktillisella kortinluvulla, mutta oikeastaan se ei muuta yhtään tilannetta siitä, että passi annetaan hotellissa sisäänkirjautumisen yhteydessä henkilökunnalle kirjattavaksi. Tähän on tarjolla kuitenkin ns. "Basic Access Control", jossa kaikki kortilta luettava data tulee yksinkertaisen symmetrisen kryptauksen läpi. Kryptoavain muodostuu passin tietosivulla olevan koneluettavasta datasta (Machine Readable Zone, MRZ) hash funktiolla ja sen tarkoitus on tehdä anonyymi etäluku toimimattomaksi, mutta ei vaatia sertifioituja lukijalaitteita.

ICAO:n määrityksessä biometripasseista (Machine Readable Travel Document) ensimmäisen sukupolven passeissa on EEPROM datakapasiteettia vähintään 32kB, josta noin 15-20kB suositellaan käytettäväksi henkilön passivalokuvan voimakkaasti kutistettuun JPEG versioon. Loput datasta on samaa mikä näkyy tulostettuna passin sisältösivulle, kaikesta tuosta datasta tehdylle kryptograafiselle tiivisteelle ja passinmyöntäjän kryptograafiselle allekirjoitukselle. Käytännössä passin datasisältö on X.509-tyylinen sertifikaatti.

Näille MRTD:ille (alias e-Passport) on määritelty kolme yhteensopivuusryhmää:

1. Kasvokuva
2. Sormenjälki ja iiris-kuva
3. Allekirjoitus ja ääninäyte
   

Sormenjäljen ja/tai iiriskuvan kanssa ICAO on suosittanut vuonna 2006, että ne salattaisiin, mutta: "Encryption standards would be left to the issuing state."

Minimaalinen datasisältö ovat ryhmät DG1 ja DG2, eli MRZ data ja värillisen kasvokuvan jpeg. Passin konsistenssin varmistamiseen riittää MRZ datan vertaus DG1:een, sekä tietysti koko koneellisen sertifikaatin verifiointi.

ICAO:n Public Key Directory (PKD) sisältää kaikkien e-passeja tekevien kryptograafiset allekirjoitukset ja kaikkien näitä passeja tarkastavien tulee ladata tuoreet allekirjoitussertifikattitiedot ja sertifikaattien peruustuslistatiedot (CRL) sieltä systeemeihinsä vähintään kerran päivässä. Näitä tietoja ei pääse lataamaan ilman yksilöllistä tunnusta ja salasanaa, joita ei saa, jos ei ole maansa passeja rajatarkastuksissa yms. tarkastava viranomainen.

Ensimmäisen sukupolven passeissa tiedot olivat selväkielisinä, nykyisessä sukupolvessa ne on suojattu anonyymiltä etäluvulta em. BAC:lla, mutta passi ei silti verifioi lukijalaitetta mitenkään. Speksin mukaan BAC perustuu pelkästään passin MRZ:ssa olevaan informaatioon, eikä edes osittain viranomaisten hyvävelikerhon salaiseen sertifikaattirekisteriin.

Miten tietoturvauhat?

• Anonyymi etäluku/identiteettivarkaus? BAC estää tai ainakin vaikeuttaa, mutta ei estä passin haltuunsa saanutta esim. hotellivirkailijaa tekemästä työnsä ohessa datan uloslatausta BAC:in speksaamalla tavalla
  
• Väärennetyn identiteetin luonti? PKI systeemin käyttö estää - ainakin periaatteessa. Kyllin suuria RSA-avaimia käyttävä allekirjoitin on hyvin vaikea faktoroitava, mutta kukin maa päättää itse, kuinka isoja avaimia käyttää.
  
• Väärennetyn identiteetin luonti? Passien allekirjoitussertifikaattien piilottaminen tekee myös massiivisen kryptohyökkäyksen vaikeammaksi - siis sertifikaatin salaisen avaimen faktoroinnin sertifikaatin julkisesta avaimesta.
• Väärennetyn identiteetin luonti? Passien allekirjoitussertifikaatit ovat jokaisessa passissa, eikä BAC ole speksinsä mukaan muuta kuin hidaste etäluvulle - ja tuo yllä mainittu hotellivirkailija on reikä BAC:in panssarissa
  
• Väärän chipin tunnistus? Sisältyy määrityksiin, yksinkertainen EEPROM ei riitä vaan pitää löytyä myös prosessointikapasiteettia jota käytetään sekä laillisen passin tunnistamiseen, että RFID protokollan kryptaamiseen niin että salakuuntelu ei paljasta dataa.

Uudet versiot ovat jo melko uskottavia, vielä kun olisi sormenjälkiä ja iiriskuvia...

Pari tuttua kommentoi että noiden suhteen passissa riittäisi heidän mukaansa Speksin Mukainen Tiiviste (mikä se speksi sitten olisikaan) sormenjäljestä/jäljistä. Silloin kyseisestä datasta ei saisi pelättyä isoveljen sormenjälkirekisteriä, vaan kyseessä olisi tiiviste jolla voisi verrata passin haltijaa passiin kirjattuihin tietoihin. (Mutta mikään ei estäisi $Valtiota keräämästä iiriskuvia ja sormenjälkiä kansalaisistaan ja tallettamasta niitä tiivisteiden lisäksi...)

On noloa, jos biometritietojen tiivisteet eivät toimisikaan, esimerkiksi siksi että olet viiltänyt etusormeesi passin teon jälkeen ja se on muodostanut pysyvän arven skannausalueelle. Täysimittainen skannaustieto ja sormenjälkivertailijan ammattitaito kykenevät silloin kuitenkin "suurella todennäköisyydellä" sanomaan että kyseessä on sama henkilö. Tähän tietysti auttaa useamman sormenjäljen tiivisteiden keruu niin että tarjolla olisi myös "varasormia", jopa "varakäsi". Iiriksiä meillä on vain kahdet.

Allekirjoitukset ja ääninäytteet ovat hyvin sotkuinen juttu, omat allekirjoitukseni ovat hyvin harvoin samanlaisia. Ääneni muuttuu sekin riippuen ilmankosteudesta, vireydestä, jne.

Tiivisteet toimivat annetuissa rajoissa osoittamaan että todennäköisyydellä P e-passia tarjoava henkilö H on sama kuin kenelle passi kertoo kuuluvansa. Todennäköisyyden saa periaatteessa mielivaltaisen lähelle ykköstä säätäen tiivisteiden, yms. ominaisuuksia.