Työvoimapula uhkaa!

Kansantaloustieteen professori Jaakko Pehkonen Jyväskylän yliopistosta on mennyt sanomaan että:

"Työvoimapula uhkaa jo parin vuoden päästä"

Tällaisen otsikon saimme lukea tänään Taloussanomat.FI:n verkkolehdestä.

Kyseessä on EVA:n tilaaman raportin julkistuksesta kertova juttu, mutta tänä päivänä tällaiset lausumat tuntuvat jotenkin ontoilta...

Kyllähän siellä muutamia oikeitakin toteamuksia on:

Osaavaa työvoimaa on haettava julkiselle sektorille myös ulkomailta, ja sitä varten kannattaa harkita oman organisaation perustamista.

Jotta työn vastaanottaminen kiinnostaisi, tarvitaan tueksi uusia kannusteita. Tällaisia voisivat olla esimerkiksi työhistoriaan sidottu työttömyysturva ja tukijärjestelmät, jotka on ehdollistettu työllistymiselle.

Raportissa on ehkä kerrottu tarkemmin, mutta mikäili tämän toteutuksella on mitään tekemistä monikulttuurisen sinisilmäistön toiminnan kanssa, tuloksena tulee olemaan:

1. Ulkomailta otetaan kaikki tänne haluavat, mitä vähemmän he osaavat yhtään mitään, sen parempi.
2. Sitä korkeampia tukia annetaan, mitä osaamattomampi ja työllistymis-kelvottomampi tulija on. Varat otetaan lisäbudjeteista.
3. Sitä korkeampaa työttömyysturvaa saa, mitä kauemmin on kulunut viimeisestä työstä
   
4. Suomalaisille työttömille annetaan tukea sen mukaan mitä alkujaankin alimitoitetussa budjetissa sattuu olemaan varoja jäljellä, loppuvuodesta sossusta (eri budjetti) saa rahaa ruokaan ja vuokraan
   

Juttu: taloussanomat.fi/tyomarkkinat/2009/06/17/tyovoimapula-uhkaa-jo-parin-vuoden-paasta

Polttoturvetta, kivihiiltä vai ydinvoimaa?

Osoittautui yllättävän vaikeaksi löytää uskottavia tutkimustuloksia erilaisten energiatuotantomenetelmien säteilytuotannosta.

Säteilyturvakeskus on julkaissut jotakin polttoturpeen säteilypitoisuuksista ja teksti löytyy vain paperilla (STUK A-143). STUK:in julkaisun tiivistelmän mukaan viimeisen 60 vuoden ydinkokeet näkyvät uudemmissa kerrostumissa ja vanhoissa on luonnon graniittien yms. rapautumisesta liuenneita uraanin ja radiumin pitoisuuksia, sekä niiden hajoamisketjujen radioaktiivisia sirpaleita. Merkittävä osa turpeen polton säteilyannoksesta koostuu kaliumin aktiivisesta luonnollisesta isotoopista. Sama isotooppi tulee savukaasuissa myös kaiken muun bioperäisen polttoaineen poltosta, kuten puuhakkeen.

ORNL review vol 26, number 3&4: Coal Combustion: Nuclear danger or resource?

Oak Ridge National Laboratory (ORNL):ssä tutkitaan mm. ydinenergian tuotantoa ja siellä on riittävän herkät mittalaitteet ja ennen kaikkea mielenkiintoa ottaa selvää hiilen polton epäpuhtauksista ja niiden radioaktiivisuudesta.

Kivihiilessä uraanipitoisuus on yleensä noin 1 miljoonasosa (ppm), mutta pitoisuuksia löytyy 10 ppm:ään ja ylikin. Lisäksi keskimäärin löytyy noin 2.5 kertainen pitoisuus toriumia, joskin se on selvästi vähemmän radioaktiivista kuin uraani.

Tällä hetkellä (noin vuosi 2010,) ORNL:n graafit kertovat että hiilenpolton mukana ilmakehään päätyy vuosittain noin 15 miljoonaa kiloa toriumia ja noin 6 miljoonaa kiloa uraaneja. Tästä rikastamattomasta luonnonuraanista noin 0.72% on fissioherkkää ja "radioaktiivista" U235:ttä, eli noin 43 tuhatta kiloa.

Puoliintumisajoiltaan määriltään runsaimmat isotoopit ovat:

• 232Th: 14 000 M vuotta, α → Radium ...
• 238U: 4 460 M vuotta, α → 234Th ...
• 235U: 704 M vuotta, α → 235Th ...

"Th" on Torium.
Toriumin puoliintumisaika on noin 3.1 kertaa pidempi kuin U238:lla ja noin 20 kertaa pidempi kuin U235:llä. Määräsuhteista johtuen kokonaisaktiivisuudesta noin 80% tulee U238:sta ja noin 20% toriumista. U235:n osuus on luokkaa 1%.

Kivihiilen (ja myös turpeen, puuhakkeen, yms) keskimääräinen radioaktiivisuus on noin 4.7 mikrocurietä per tonni.

Ydinvoiman vastustajat vetävät otsikoihin tutkimuksia, jossa 25 vuoden aikana 15 km säteellä Ruhrin alueella sijaitsevasta ydinvoimalasta on 16 ihmistä sairastunut leukemiaan. Kuinka paljon tuolla samalla alueella on kivihiilen ja ruskohiilen polttoa? Kuinka monta tonnia niistä hiilivoimaloista on tuprutettu taivaalle kivihiileen ja ruskohiileen fossiloituneita uraaneja ja toriumia? Eikö muut ilmansaasteet merkitse mitään, kun seudulla "kaunis kesäpäivä" tarkoittaa "kirkasta" kellanruskeaa taivasta ja aurinko juuri ja juuri erottuu.

Yhdessä hiilitonnissa on luokkaa 5 grammaa uraania ja toriumia (vaihteluvälin ollessa 2-30 grammaa) ja se tiivistyy lentotuhkaksi josta tyypillisissä suurvoimaloissa kerätään pois savukaasuista noin 99.5% - tyypillisesti 10 kg/hiilitonni. Savussa pääsee siis ulos edelleen noin 50 grammaa lentotuhkaa per hiilitonni. Rikkiä samassa hiilitonnissa voi olla jopa 100 kiloa (joissakin ruskohiililaaduissa) ja rikinpoistoa tehdäänkin ahkerasti. Muitakin ikäviä hyvin kaasumaisiksi oksideiksi höyrystyviä aineita löytyy, kuten vaikkapa elohopea.

Kivihiili on miljoonia vuosia vanhaa suota ja vaikka kotimaiset suomme ovat paljon nuorempia silti niihinkin on rikastunut sama noin 1-10 miljoonasosaa uraania ja toriumia kallioidemme pintarapautumisesta.

Oletetaan että turpeen polttoa tehtäisiin uusiutumissyklin tahdissa (mikä se olisi, en lähde nyt tutkimaan), silloinkin ilmaan levitettäisiin tämä pieni annos uraania ja toriumia, koska sitä kaiken aikaa liukenee pintamaasta vesiin ja sitä tietä soihin. Koskaan ei pääse tilanteeseen että hiilen/turpeen poltto ei levittäisi radio-aktiivisia päästöjä, joskin ne ovat melko pieniä jos laitos tekee lentotuhkan talteenottoa.

Mitä ovat sitten ydinvoimaloiden päästöt? Pienikin pihaus jotain lyhytikäisiä kaasuja nousee vihertäjien lehdistössä otsikoihin, mutta onko sillä oikeasti mitään merkitystä verrattaessa hiilivoimaloihin? Mitäkö kaasuja? No vaikkapa jäähdytysveden hapen tekemä neutronisieppaus muuttaa happea radio-aktiiviseksi niin että sen puoliintumisaika mitataan tunneissa. Tämä tekee kevyt-vesireaktoreiden ensiökierron jäähdytysveden radioaktiiviseksi muutamaksi päiväksi. (Olkiluoto 1&2 kiehutus-vesireaktoreissa tämä säteilevä höyry kiertää tietysti turbiineissa ja siitä aiheutuu muutaman päivän viive ennen kuin turbiinilaitosta päästään tutkimaan.)

Mutta ne oikeat ydinvoimaloiden päästöt?

ORNL tiivistää tuloksen näin:

The population effective dose from coal plants
is 100 times that of nuclear plants.

Siis hiililaitosten ilmakehään lykkäämässä tuhkassa ja savukaasuissa on 100 kertaa enemmän säteileviä aineita, kuin mitä ydinvoimaloista pääsee ulos. Tämä siitäkin huolimatta, että valtaosa raskaista metalleista on tiivistyneenä varsin tehokkaasti kerättävään lentotuhkaan, jota on hyvälaatuisella kivihiilellä on noin 1%, huonolaatuisella enemmän.

Jos polttoaine olisi 100% biopolttoainetta (turvetta, energiapajua, tms.) tilanne ei muuttuisi, koska sama noin 1-2 miljoonasosaa poltettavasta biomassasta olisi uraania ja 4-8 miljoonasosaa toriumia.

Lentotuhka sisältää siis melkein kaikki kivihiilen epäpuhtaudet noin 1/100 osassa tilaa alkuperäiseen nähden. Tämä merkitsee myös että tonni lentotuhka on 100 kertaa radioaktiivisempaa, kuin tonni kivihiiltä, noin 0.47 millicurieta per tonni. Itse asiassa ORNL:n raportti ihmettelee, että miksei näin rikkaasta malmista kerätä uraania ja toriumia talteen?

Runsaat määrät rikkidioksidia ja kaikkea muuta hiilidioksidin ja veden lisäksi ei ole mikään suuri ongelma vihertäjille, kunhan kyseessä ei ole vahvan vuorovaikutuksen käyttäminen energiantuotantoon.

Minne muuten tuo lentotuhka päätyy? Parasta hyötykäyttöä sille nykyisin on tehdä kipsilevyä joka päätyy rakennusten kuiviksi sisäpinnoiksi. Kipsilevyn kipsi vs. lentotuhka sekoitussuhdetta tietämättä on mahdoton sanoa että kuinka paljon radioaktiivisempaa näin syntyvä levy on, jotain välillä 30-70 kertaa kuin ilman lentotuhkaa. Se ei ole siltikään merkittävä säteilylähde.

---

• ORNL review vol 26, number 3&4: Coal Combustion: Nuclear danger or resource?
  
• STUK A-143: Turvesoiden ja polttoturpeen radionuklidit.
  

Persona non-grata ja (bio)passit

Kirjoitin aiemmin aiheesta biometripassi ja tietoturvauhat, jossa kuvasin näiden uusien passien tekniikkaa.

Turvallisuusmaailmassa on kahdenlaista lähestymistapaa:

1. Salli vain se, mikä on nimenomaisesti sallittua
2. Kiellä vain se, mikä on nimenomaisesti kiellettyä

Yleisesti halutaan käyttää kakkosvaihtoehtoa, paitsi milloin nimenomaisesti käytetään ykköstä. Turismille kakkonen on kaiken perusta, turvallisuuskeskeiselle mm. sotilaalliselle toiminnalle taas ykkönen.


Miten ratkaistaan persona-non-grata väärä tunnistus? Mitä edes tarkoitan väärällä tunnistuksella? Yksinkertaisesti näitä kahta:

• Henkilön väärää tunnistusta persona-non-grata:ksi
• Henkilön väärää tunnistusta ei persona-non-grata:ksi.
  

Epätoivotuksi todettu henkilö passitettiin aikoinaan pois maasta/maanosasta ja hänen biometrinen identiteettinsä talletettiin maanosan laajuiseen epätoivottujen tietokantaan.

Otetaan premissiksi, että henkilöllä on laillinen uusi passi uusilla tiedoilla - koska maan Y henkilötunnistussysteemit eivät ole kovin tarkkoja, mutta maa myöntää e-passeja koska kaikki hyvät tekevät niin.

Naiivi tapa olisi tutkia passissa olevat tiedot ja tehdä tarkistus persona-non-grata rekisteriä päin:
→ Hienoa! Passi ei ole mustalistalla, päästä sisään!


Miten ihan aikuisten oikeasti tehdään persona-non-grata tunnistus?

Se tehdään tallettamalla riittävän runsaasti sellaista biometristä informaatiota joka on:

• Stabiilia ihmisen koko elämän ajan
• Helpohkoa hakea nopeasti suuresta tietokannasta, kuten sormenjälkiä ja iiriskuvat.

Sellaisen tiedon kaveriksi annetaan myös vähemmän helposti tietokantahakuna haettavia juttuja, kuten henkilöiden valokuvia.

Ratkaise valokuvalla ongelma: "Löydä miljardien valokuvien joukosta se, joka mahdollisesti esittää tätä harmaantunutta ja kaljuuntunutta henkilöä tuntematon määrä vuosia aiemmin."

TV-CSI grafiikkahaut sikseen, ne ovat TV-viihdettä, oikeat haut tehdään sen jälkeen kun kuvasta on laadittu tunnuspisteverkko, määritelty mittasuhteiden standardoitu datajoukko kysytään tietokantaan fiksusti rakennetuilla apuindekseillä että "anna niiden osumien joukko joissa mittaluvuista ainakin 90% täsmää paremmin kuin 5% virheellä". Seuraava käsittely sitten rouhii välituloksesta tiukempien ehtojen mukaan vääriä osumia pois, mutta jos ensimmäinen valintakriteeristö on valittu oikein, oikea osuma on tuossa välituloksessa ja (mikä tärkeintä) tämän ensimmäisen kohtuukokoisen välituloksen saantiin meni hyvin vähän aikaa.

Sormenjälkiä ja iiriskuvia haetaan tietokannasta tämän kaltaisilla algoritmeilla muodostettavilla tiivisteillä. Kun tiivistetekniikka on löytänyt sopivan pienen potentiaalien osumien joukon, voidaan lähteä käyttämään tarkempia ja laskennallisesti raskaampia algoritmeja todellisen osuman löytämiseen ja selvien väärien eliminointiin.


Väärä tunnistaminen persona-non-grata:ksi tarkoittaa että biometristen tunnisteiden joukko antaa osuman väärälle henkilölle.

Edes identtisillä kaksosilla sormenjäljet eivät ole täsmälleen samanlaiset, mutta kaksien sormenjälkien tunnistaminen samaksi on silti mahdollista, jos käytetty digitointi on liian suurpiirteistä, tmv. Vertailemalla useampia sormia ja molemmat iiriskuvat päästään tilanteeseen jossa yhden sormen (tai yhden iiriksen) täsmäys ei vielä sano että kyseessä on sama henkilö.

Puuttuva tunnistaminen persona-non-grata:ksi tarkoittaa että henkilö pääsee sisään ilman että häntä on tunnistettu. Tällöin henkilön tallennetut tiedot, eivät enää osu yksiin henkilön nykyisen olemuksen kanssa.

Sormenjälkiä voi "polttaa" pois, yms. mutta "sormenjäljetön" saapuja herättää varmasti omaa huomiotaan, samoin väärillä sormenjäljillä varustautunut henkilö, jolla on sormissaan jotain ylimääräistä kuorta.
Iiriksen voi peittää värillisellä kontaktilinssillä, mutta sekään ei jää tarkkaavaiselta ihmiseltä huomaamatta.